Hugo Wolf

thumb|Hugo Wolfin hautamuistomerkki Wienissä Hugo Wolf (13. maaliskuuta 1860 Slovenj Gradec (Windischgrätz) – 22. helmikuuta 1903 Wien) oli itävaltalainen (alkuperältään slovenialainen) säveltäjä. Hän tuli tunnetuksi erityisesti lied-musiikin säveltäjänä. Hän toi liedeihin tiivistä ekpressiivistä intensiivisyyttä, mikä oli ainutlaatuista myöhäisromantiikan musiikissa. Tunnelmaltaan teokset muistuttavat toista wieniläistä koulukuntaa, mutta tekniikka on aivan erilainen. Huomattavana piirteenä Wolfin yksinlauluissa, joita hän sävelsi kaikkiaan 232, on pianosäestyksen tärkeys.

Hugo Wolf opiskeli musiikkia jonkin aikaa Wienin konservatoriossa, mutta enimmäkseen hän kehitti itseään omin päin. Suurena Richard Wagnerin ihailijana tunnettu Wolf toimi 1880- ja 1890-luvuilla musiikkikriitikkona wieniläisessä ''Salonblatt''-lehdessä. Hän työskenteli lyhyen ajan myös Salzburgin oopperan kapellimestarina. Laulusäveltäjänä Wolf jatkoi Franz Schubertin ja Robert Schumannin luomia lied-perinteitä, mutta hän sai vaikutteita myös Richard Wagnerilta, Johannes Brahmsilta ja Franz Lisztiltä. Wolfin katsotaan sovittaneen Wagnerin oopperatyylin yksinlaulun muotoon.

Vaikka Wolfilla oli useita kiivaan luomisen kausia, varsinkin vuosina 1888 ja 1889, masennuskaudet haittasivat hänen luovia kausiaan. Vuodesta 1897 lähtien hän vietti lopun elämänsä mielisairaalassa. Viimeisen sävellyksensä hän kirjoitti 1898, viisi vuotta ennen kuin kuoli kuppaan.

Hugo Wolfin tunnetuimpia sävellyksiä ovat laulusarjat ''Mörike Liederbuch'' (53 laulua Eduard Möriken runoihin, 1888), ''Kellerlieder'' (kuusi laulua, 1888), ''Goethe Liederbuch'' (37 laulua Johann Wolfgang von Goethen runoihin, 1889), ''Alte Weisen'' (kuusi laulua, 1890), ''Spanisches Liederbuch'' (44 laulua, 1890) ja ''Italienisches Liederbuch'' (1. osa 1891, 2. osa 1896, yhteensä 49 laulua) sekä ''Italialainen serenadi'' jousiorkesterille (1894). Lisäksi Wolf sävelsi mm. kaksi oopperaa, sinfonisen runon ''Penthesilea'' (1883) ja musiikin Henrik Ibsenin näytelmään ''Päiväkummun pidot'' (1891). Wikipedian tuottama