Egon Wellesz

thumb|Egon Wellesz

Egon Joseph Wellesz (21. lokakuuta 1885 Wien – 9. marraskuuta 1974 Oxford) oli itävaltalaissyntyinen säveltäjä ja musiikkitieteilijä.

Wellesz aloitti pianotunneilla käymisen vuonna 1892. Hän alkoi opiskella oikeustiedettä Wienin yliopistossa vuonna 1904, mutta siirtyi musiikkitieteeseen vuonna 1905. Hänelle opetti musiikkitiedettä Guido Adler ja sävellystä Arnold Schönberg. Wellesz sai tohtorin arvon vuonna 1908. Hän opetti Uudessa Wienin konservatoriossa vuosina 1911–1915 ja suoritti habilitaation vuonna 1913. Wellesz pääsi vuonna 1929 musiikkitieteen professoriksi Wienin yliopistoon. Anschlussin aikana hän kuitenkin oli matkalla Alankomaissa. Hän ei palannut kotimaahansa vaan muutti Isoon-Britanniaan. Wellesz aloitti luennoinnin Lincoln Collegessa Oxfordin yliopistossa. Hän erikoistui bysanttilaisen musiikin tutkimukseen. Hän myös kirjoitti ensimmäisen Arnold Schönbergiä käsittelevän kirjan. Wellesz oli Ison-Britannian kansalainen vuodesta 1946.

Wellesz sävelsi oopperat ''Die Prinzessin Girnara'' (1921), ''Alkestis'' (1924), ''Die Bakchantinnen'' (1931) ja ''Incognita'' (1951). Hän piti maastamuuttonsa jälkeen viiden vuoden tauon säveltämisestä. Wellesz sävelsi yhdeksän sinfoniaa, joista ensimmäisen hän sävelsi vasta Isoon-Britanniaan muutettuaan vuosina 1945–1946. Yhdeksäs sinfonia valmistui vuonna 1971. Welleszin muun tuotannon joukossa on baletteja, lauluja, kamarimusiikkia, kirkkomusiikkia sekä piano- ja urkuteoksia. Wellesz oli syntyperältään juutalainen, mutta kääntyi katoliseen uskoon. Arnold Schönbergin kaksitoistasäveljärjestelmä vaikutti Welleszin tyyliin, mutta tonaalisuus pysyi silti hänen teoksiaan muovaavana. Osaan hänen sävellyksistään vaikutti hänen tutkimansa bysanttilainen musiikki. Wikipedian tuottama