Friedrich Spitta

| kuolinpaikka = Göttingen | ammatit = kirjailija | äidinkieli = saksa | kansalaisuus = Saksa | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Friedrich Adolf Wilhelm Spitta (10. tammikuuta 1852 Wittingen, Niedersachsen – 7. kesäkuuta 1924 Göttingen) oli protestanttinen saksalainen teologi ja virsirunoilija.

Oltuaan parissa pappistehtävässä Spitta sai 1887 nimityksen Uuden testamentin eksegetiikan ja käytännöllisen teologian professoriksi Strassburgin yliopistoon. Hän kirjoitti useita eksegetiikan, hymnologian ja liturgiikan alan kirjoituksia. Teoksessa ''Die synoptische Grundschrift in ihrer Überlieferung durch das Lukas Evangelium'' (1912) hän vastoin perinteistä kantaa, että Markuksen evankeliumi on vanhin, esittää että vanhin olisi Luukaksen evankeliumi. Spitta julkaisi aikakauskirjaa ''Monatsschrift für gottesdienst und kirchliche kunst'' (1896 alkaen). Hän oli myös virsirunoilija, ja hänen rukousvirtensä keisarin puolesta ("Gott und herr, in deinem sohne", 1897) oli aikanaan yleisesti käytössä Saksan kirkossa.

Spittan veli oli musiikkitieteilijä Philipp Spitta ja heidän isänsä oli virsirunoilija Philipp Spitta. Wikipedian tuottama