Hans Werner Henze

Hans Werner Henze (1. heinäkuuta 1926 Gütersloh, Nordrhein-Westfalen, Saksa – 27. lokakuuta 2012 Dresden, Saksi, Saksa) oli saksalainen säveltäjä, joka yhdisti musiikissaan laaja-alaisesti erilaisia vaikutteita kuten sarjallisuutta, jazzia ja uusklassismia. Igor Stravinski oli hänelle tärkeä esikuva eklektisen sävellystyylin viljelijänä.

Henze oli poliittiselta vakaumukseltaan vasemmistolainen ja sävelsi teoksia muun muassa Ho Tši Minhin ja Che Guevaran kunniaksi. Vuonna 1953 Henze muutti Italiaan, koska hänestä Saksa suhtautui suvaitsemattomasti hänen poliittisiin näkemyksiinsä ja homoseksuaalisuuteensa. Italian-vuosinaan hän teki yhteistyötä kirjailija Ingeborg Bachmannin kanssa. Hän asui Napolissa, Roomassa ja lopulta Marinossa Rooman lähellä.

Hans Werner Henzen sävellystuotanto on laaja. Hän oli sodanjälkeisen ajan tuotteliaimpia oopperasäveltäjiä. Hyvän vastaanoton saaneiden varhaiskauden oopperoidensa, kuten'' König Hirchin'' (1956) ja ''The Bassarids'' (1966), jälkeen hän ryhtyi tekemään poliittista musiikkiteatteria. 1970-luvun loppupuolella Henze palasi oopperan pariin ja ''The English Cat'' (1983) sai vaikutteita niin Alban Bergin ''Lulusta'' kuin Claudio Monteverdin ''Il ritorno d’Ulisse in patriasta''.

Henzen tuotantoon kuuluu myös 10 sinfoniaa (1947–2000), 2 pianokonserttoa (1950–1967), 3 viulukonserttoa (1947–2002) sekä suuri joukko muita orkesteriteoksia, pianomusiikkia, 5 jousikvartettoa (1947–1976) ynnä muuta kamarimusiikkia, laulumusiikkia ja kuoroteoksia sekä baletteja ja elokuvamusiikkia (muun muassa ''Katharina Blumin menetetty maine'').

Henze vieraili Suomessa vuonna 1964 ja ohjasi, lavasti, puvusti ja johti oopperansa ''Elegia nuorille rakastavaisille''. Hän oli myös Porvoon Suvisoiton säveltäjävieras vuonna 1997. __NOTOC__ Wikipedian tuottama