Friedrich Chrysander

thumb|Leopold Graf von Kalckreuthin muotokuva Friedrich Chrysanderista (1901)

Karl Franz Friedrich Chrysander (8. heinäkuuta 1826 Lübtheen – 3. syyskuuta 1901 Hampuri) oli saksalainen musiikkitieteilijä, musiikin historioitsija ja musiikkikriitikko. Hän oli yksi musiikkitieteen uranuurtajista ja muun muassa julkaisi täydellisen edition Georg Friedrich Händelin kokonaistuotannosta alkuperäisten käsikirjoitusten pohjalta.

Chrysanderin ensimmäiset julkaisut olivat paikallislehtiin laadittuja arvosteluja ja artikkeleita. Vuonna 1853 hän julkaisi esseitä oratorio- ja kansanlauluaiheista. Vuonna 1855 hän sai filosofian tohtorin arvon Rostockin yliopistosta. Chrysander julkaisi vuosina 1858, 1860 ja 1867 kolme osaa Händelin elämäkerrasta, mutta hanke ei edennyt loppuun vaan teossarja kuvaa Händelin elämää ainoastaan vuoteen 1740 saakka. Yhteistyössä kirjallisuushistorioitsija Georg Gottfried Gervinuksen kanssa Chrysander perusti vuonna 1856 Händelgesellschaftin (Händel-seura) edition valmistamiseksi Händelin kokonaistuotannosta. Seura kuitenkin hajosi vuonna 1860. Chrysander jatkoi työskentelyä hankkeen parissa itsenäisesti ja sai sille vuodesta 1860 rahoitusta Hannoverin Yrjö V:lta. Vuodesta 1866 Chrysander kuitenkin vastasi itse kooko tuotannosta. Viimeisen (95.) osan Händelin tuotannon editiosta hän sai valmiiksi vuonna 1894. Chrysander teki säännöllisiä matkoja Lontooseen tutkimaan Händelin nuotteja ja muita käsikirjoituksia. Hän hankki monet Händelin kirjoituksista musiikkikirjaston kokoelmiin Hampuriin. Hän myös myi kirjastoon osan huomattavasta henkilökohtaisesta kirjastostaan vuonna 1875.

Chrysander kirjoitti runsaasti esseitä ja artikkeleita 1700–1800-lukujen säveltäjistä sekä laajasta musiikillisten aiheiden kirjosta. Hän oli myös päätoimittajana ''Allgemeine musikalische Zeitungissa'' (1868–1871, 1875–1882) ja toimitti ''Jahrbuch für musikalische Wissenschaft'' -julkaisua. Vuonna 1885 Chrysander perusti yhteistyössä Philipp Spittan ja Guido Adlerin kanssa ''Vierteljahrsschrift für Musikwissenschaft'' -julkaisun. Hän oli lisäksi mukana toimittamassa kuusiosaista teossarjaa ''Denkmäler der Tonkunst'' vuosina 1869–1871. Wikipedian tuottama